Olemme saaneet juosta metsässä melkein joka päivä :) Perro on päässyt vielä isännänkin kanssa extra-lenkeille metsään. Onnenpoika.
Tänään oli viileä, mutta muuten hyvä lenkkeilyilma. Treenailtiin vähän tottista metsätiellä. Voi, kun pääsis kentälle tai agilityynkin tekis mieli mennä.
Tänään nähtiin metsässä vaarallinen rusakko. Perrolle varmaan ensimmäinen kohtaaminen metsänpedon kanssa. No ei se pupu jäänyt tuttavuutta tekemään. Molemmat säikähtivät; Perro ja pupu.
Perrosta on tulossa sittenkin mies, vaikka pupua pelkäsikin. Se nosti ensimmäisen kerran jalkaa ihan kunnolla. Oikeastaan se käytti talvella lumivalleja hyväkseen, kun kiipesi kinoksen päälle ja sai tehtyä merkinnän korkeammalle muita. Mutta nyt se sitten on todistettu :)
Takaisin tullessa olin vähän aikaa yhdellä sänkipellolla. Perro sai sen tavallisen peltohepulin. Mahtaakohan muut schapet seota noin? Perro sekoaa pellosta ja vedestä aina. Kaipa se paimentaa mua. Ainakin se välillä toimii ihan paimenkoiran lailla mua kohtaan. Ehkä se luulee, että veden lähellä tai pellolla mä olen vaarassa.
Olis mielenkiintoista nähdä miten Perro toimisi lampaiden kanssa :)
Näissä metsälenkeissä on se ikävä puoli, että puoli metsää tulee mukana kotiin. Lisäksi tullaan yleensä kotiin sänkipellon läpi, jonka jälkeen on kolme isoa ojaa hypättävänä. Tänään niistä kahden läpi piti kahlata. Pesupäivä siis. Ja kammata pitäis, mutta siirrän sen (ainakin) huomiseen. Tänään teen vielä yhden sangollisen simaa yleisön pyynnöstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti