Me olemme Perron kanssa aiheuttaneet jonkinmoista hilpeyttä tuolla kylillä kävellessä.
Päästän Perron pitkälle hihnalle, ellei ole lähellä muita kevyenliikenteenväylän käyttäjiä tai rauhallisella alueella en pidä hihnasta kiinni ollenkaan. Tuo koira menee aivan sekaisin lumesta. Hyppii hankeen ja kävelyväylälle, hankeen ja tielle... ja jos vain pääsee, niin pitää yrittää juosta umpihangessa. On hieman koomisen näköistä, kun koira on juoksevinaan syvemmässä lumessa, kuin jalat yltää ;). Melkoista poukkoilemista!
Sitten on pakko sukeltaa vähän väliä niin syvälle, kuin pääsee.
Olen kiinnittänyt huomiota autoilijoihin ja ollut huomaavinani aika monella hymyn naamalla... jotkut kääntyvät katsomaan taakseenkin =) Monet naurut olemme aiheuttaneet =D

Perron kanssa on muutenkin mielenkiintoista lenkkeillä keskustan raittia. Aina joku pysähtyy kysymään jotakin Perrosta tai muuten vain juttelemaan sen lumileikeistä. Ainakin sosiaalinen elämä on vilkastunut koiran myötä.

Eilen tuli vastaan parrakas mies (ehkä lievästi viinin tuoksuisena) ja pysähtyi päivittelemään, että tuolla kaverilla on käynyt yhtä harmillisesti, kuin itsellä. Äsken oli parta jäässä... =)